Elias Lönnrot
1802-84, Kalevalan ja Kantelettaren luoja, Kajaanin piirilääkäri 1833-53, Helsingin yliopiston suomen kielen professori 1854-62, runonkeräys- ja kielentutkimusmatkoja 1828-44, sanakirjantekijä, kansanvalistusoppaiden tekijä, lehtimies, virsirunoilija, ym.

Vienan runokylillä on ratkaiseva osuus Kalevalan synnyssä. Viena osoittautui paikaksi, jossa eeppinen kansanrunous oli parhaiten säilynyt
Vienan Karjala oli alue, josta Elias Lönnrot ja muut hänen aikansa runonkerääjät kokosivat pääosan sitä kansanrunousaineistoa, jonka pohjalta Kalevala syntyi. Lönnrot loi hallussaan olevista aineksista kuvitteellisen myyttisen runomaailman ja muodosti runoista kertomuksen, johon hän sisällytti myös lyyrisiä runoja ja loitsuja. Aloittaessaan runonkeruunsa Vienasta Lönnrot tunsi hyvin alueen laulumaineen. Itse asiassa hänen suunnitelmissaan oli jo ensimmäisellä runonkeruumatkalla vuonna 1828 pistäytyä Vienassakin, mutta aika ei siihen riittänyt. Toinen matka (1831) taas katkesi vähän ennen kuin hän sinne pääsi lääkintöhallituksen käskykirjeeseen palata Helsinkiin koleralääkäriksi. Vasta kolmannella kerralla (1832) hän ehti Vienaan asti - tosin vajaan viikon ajaksi eikä vielä Vuokkiniemeen asti.Neljännestä matkasta (1833), jolloin Lönnrot ensi kerran keräsi runoja Vuokkiniemen runokylistä, tuli kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Sen seurauksena hänellä syntyi ajatus eepoksen rakentamisesta. Lönnrotin viides matka v. 1834 oli Kalevalan sisällön kannalta tuloksellisin. Silloin hän tapasi Vienan suurimman runonlaulajan Arhippa Perttusen Latvajärvessä ja sai koko matkalta yhtä paljon kansanrunoutta kuin neljältä aikaisemmalta matkalta yhteensä. Uusia aineksia hyväksikäyttäen hän loi sitten eepokseksi laajenneen runoelman, jolle antoi nimen Kalevala. Kalevalan ensimmäisen painoksen käsikirjoituksen valmistumisen jälkeen (1835) Lönnrot itse teki enää kaksi varsinaisesti Vienaan suuntautunutta runonkeruumatkaa: kuudennen keväällä 1835 ja kaksiosaisen seitsemännen vuosina 1836-37. Runokeruu alueelta ei kuitenkaan loppunut.

Kun Lönnrot vuonna 1835 sai valmiiksi Kalevalan ensimmäisen painoksen käsikirjoituksen, hänellä oli käytettävissään yhteensä n. 40 000 runosäettä, joista puolet oli kerätty Vienasta.