Teija 

Olen kotoisin Koillismaalta. Suo-, vesi- ja metsäihmisen tavoittaa metsäpoluilta, rannoilta, laavutulilta ja hillasoilta. Kun pääsen marjametsään olen perillä. Kun uin Kitkassa, olen perillä. Kun kävelen pitkospuilla olen perillä. Erämaan hiljaisuus eheyttää ja voimistaa.

Suoihminen huumaantuu suoluonnon rauhasta ja sen koskemattomuudesta. Suoihminen puhdistautuu metsälammessa. Suoihminen saa vitamiininsa suon antimista ja voimansa suokasvien väreistä ja tuoksuista.

Suonsilmäkkeistä äiti aina varoitti, kun olin lapsi ja kun liikuin yksin soilla. Asuin siellä. Kesäasuntomme rakennettiin suolle. Suosta, suopursuista ja kurjista tuli ystäviäni. Jokaisella suomalaisella voisi olla suoystävä, josta hän pitäisi huolta. Suo herättää aistit ja rauhoittaa mielen. Suo juurettaa ja tasapainottaa. Luo tilaa uudelle. Jälkipolvillekin.

Keski-iässä aloin pohtia, mitä tämä elämä oikein on. Millainen minusta on tullut? Millainen on luontosuhteeni? Mikä on suuntani? Kalevassa oli syksyllä 2005 ilmoitus PSK:n luontoyrittäjyyskoulutuksesta. Suuntani on luonto ja luontoyrittäjyys.